Perheessäni on monella tavalla koettu Jeesuksen huolenpitoa ja Jumalan johdatus ta. Olemme saaneet kokea todeksi sen, että kun Jeesus ristillä vuodatti verensä ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen, ei Hän kantanut pelkästään syntejämme.
Heinäkuun 15. päivänä 1983 syntyi ensim mäinen lapsemme. Noin kuukauden kuluttua lääkäri havaitsi jälkitarkastuksessa synnytyksestä aiheutuneen tulehduksen vaimoni Annen kohdussa. Hän määräsi lääkkeet ja antoi lähetteen kätilöopistolle jatkotutkimuksiin, jonne oli mentävä 23.10.1983. Ennen sinne menoa Anne pyysi minua rukoilemaan puolestaan. Vetosin Jumalan Sanaan ja rukoilin Jeesuksen nimessä. 2.11.1983 lähetetyssä vastauksessa ilmoitettiin, että kokeet näyttävät normaalia eikä ole aihetta jatkotoimenpiteisiin eli kystat olivat poissa eikä mitään kirurgista toimenpidettä tarvittu. Tämä oli kokonaan Jumalan työtä, sillä vaimoni ei ollut syönyt määrättyä lääkekuuria, vaan luotti Jumalaan.
———-
Neljäs lapsemme Jouni sairastui keuhko kuumeeseen noin puolen vuoden ikäisenä. Sairaalassa todettiin, että hänellä oli myös virtsatulehdus ja munuaistulehdus. Näiden takia Jouni joutui tarkempiin tutkimuksiin: ultraäänitutkimukseen ja röntgeniin. Jounissa todettiin synnynnäinen rakennevika eli virtsatiehyessä oli noin millimetrin paksuinen kaventuma. Rakennevika aiheutti virtsan takaisinvirtauksen eli virtsan edestakaisen liikkeen: ensin normaalisti munuaisista virtsarakkoon, mutta sitten epänormaalisti takaisin virtsarakosta munuaisiin.
Jouni joutui sairaalakontrolliin. Siellä varmistettiin säännöllisin väliajoin virtsan puhtaana pysyminen. Tällaisen rakennevian ollessa kyseessä tavalliset hoitamattomat virtsatietulehdukset voivat virtsan takaisin virtauksen kautta aiheuttaa munuaistulehduksia ja munuaisvaurioita.
Vuoden ajan jouduimme kuljettamaan poikaamme näihin virtsa-, veri- ym. kokeisiin. Mutta kiitos Jumalan; että vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Saimme yhdessä rukoilla: ”Paranna Herra Jeesus”, ja saimme joka ilta rukouksessa kantaa tätä meidän lastamme Jumalan eteen. Oli useampia esirukoilijoita ja rukousten yhteisvaikutuksena saimme kokea ihmeen lapsemme kohdalla: Jumala paransi hänet esirukousten kautta.
Ensimmäiset kokeet joissa Jounin sairaus todettiin oli otettu 14.4.1986. Noin vuoden kuluttua, 6.7.1987, jo kokeita ottaessaan lääkäri sanoi, että löytyy enää hyvin pieni kaventuma ja selvää takaisinvirtausta ei näy olevan. Kun soitin kokeiden lopullisista tuloksista lääkärille hän kertoi, että poika on terve: rakennevika on parantunut ja virtsan takaisinvirtausta ei enää ole.
Sillä hetkellä sydämeeni tuli valtava ilo ja rauha. Sain kokea kuinka aivan kaikki kirkastui. Sain todella nähdä Jumalan väkevän käden Jouni -poikamme elämässä ja sain nähdä kuinka Jumalan armo ulottui hänenkin elämäänsä.
Jos ei Jumala olisi parantavalla kädellään koskettanut poikaamme, olisimme ehkä vuosikausia joutuneet kuljettamaan häntä näissä sairaalakokeissa, nähden paitsi ruumiillista vaivaa, myös kokien henkistä painetta ja jännitystä tämän sairauden takia. Tämänkaltainen vaiva voi joillakin aiheuttaa jopa elinikäisen tarkkailun alla olemisen, joillakin se voidaan myöhemmällä iällä leikkauksella hoitaa.
Ennen sairauden parantumista oli myös Jouni-pojan pituuskasvu ollut tavallista hitaampaa ja pojan ruuansulatus oli ollut huono. Kun sairaus parani, siitä seurasi myös pojan yleiskunnon kohentuminen: pituuskasvu normalisoitui ja paino alkoi nousta ja ruuansulatus parani.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi,...ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. (Ies. 53:4-5)”.